21.11.2012

Asian tausta

A, joka on kuollut 12.2.2008, oli omistanut vuonna 1976 perustetun T Oy:n osakekannasta 80 prosenttia. Hänen kolmas puolisonsa B omisti osakkeista loput 20 prosenttia.

A oli 15.1.1985 lahjoittanut omistamansa 80 osaketta hänen ja B:n yhteisille pojille C (s. 1970) ja D:lle (s. 1973), C:lle 41 osaketta ja D:lle 39 osaketta.

Lahjakirjojen mukaan osakkeiden omistusoikeus ja kaikki osakkeiden varallisuuspitoiset oikeudet siirtyivät välittömästi lahjansaajille. Lahjanantaja pidätti itsellään kuolemaansa saakka osakkeilla olevan äänioikeuden ja kaikki osakkeiden hallinnoimisoikeudet. Tässä tarkoitetut rajoitukset pidätettiin myös lahjoittajan puolison B:n hyväksi, mikäli lahjoittaja kuoli ennen häntä. Lahjakirjojen ehtojen mukaan lahjansaaja pidättyi merkityttämästä itseänsä osakkaaksi yhtiön osake- ja osakasluetteloon lahjanantajan tai hänen aviopuolisonsa elinaikana. Lahjakirjan mukaan lahjaa ei ollut pidettävä ennakkoperintönä eikä lahjaa ollut otettava huomioon lahjansaajan perintöosuutta laskettaessa.

A:n jälkeen oli toimitettu perunkirjoitus 28.8.2009. A:n aikaisemmista avioliitoista olevat pojat E ja F sekä G olivat perunkirjoitustilaisuudessa vaatineet lakiosaansa. Perukirjan mukaan A:n kuolinpesän velat ylittivät pesän varat 11 876,30 eurolla.

Kanne Tuusulan käräjäoikeudessa

E ja F sekä G lausuivat C:tä ja D:tä vastaan ajamassaan lakiosan täydennystä koskevassa kanteessa, että A oli T Oy:n osakkeiden lahjoituksilla suosinut C:tä ja D:tä lakiosaan oikeutettujen E:n ja F:n sekä G:n vahingoksi, joten lahjoitukset oli lisättävä pesän varoihin lakiosaa laskettaessa. Lahjoitetun omaisuuden arvo oli määrättävä perintökaaren 7 luvun 3 §:n 3 momentin pääsäännöstä poiketen. Lahjoituksen ehdot olivat olleet erityislaatuiset, sillä lahjoittaja oli lahjoituksen jälkeen työllään yksin nostanut lahjoitetun omaisuuden arvoa ja lahjansaajat olivat saaneet lahjoittajan yhtiössä tekemän työpanoksen tuottaman voiton mukaisia osinkoja omistusaikanaan. Koska kuolinpesässä ei ollut lainkaan varoja lakiosien suorittamiseksi, C ja D olivat vastuussa lakiosien täyttämisestä enintään saamansa lahjan määrällä.

Lahjakirjojen negatiivinen ennakkoperintömääräys ja lahjoituksen ehdot kokonaisuutena osoittivat suosimistarkoituksen. Osakkeiden lahjoitus oli salattu ulkopuolisilta. Lahjansaajat olivat nauttineet osakkeiden varallisuuspitoiset oikeudet lahjoituksesta lukien. A oli maksattanut itselleen lähinnä nimellistä palkkaa tekemästään työstä, mistä oli ollut seurauksena, ettei hänelle ollut kertynyt pitkäaikaisesta liike-elämässä tekemästään työstä lainkaan säästöjä tai muuta varallisuutta. Hän oli siirtänyt kaikki työnsä tulokset lahjoittamiensa osakkeiden arvoon. E ja F sekä G eivät olleet saaneet A:lta mitään lahjoja.

A oli kuolemaansa saakka toiminut T Oy:n toimitusjohtajana ja sen tosiasiallisen määräysvallan käyttäjänä. A oli omalla ammattitaidollaan, työpanoksellaan ja liike-elämässä luomillaan suhteilla saanut aikaan yhtiön liiketoiminnan merkittävän laajenemisen. C ja D eivät olleet tosiasiallisesti toimenpiteillään kasvattaneet yhtiön arvoa. Lahjoitus oli ollut ainakin osittain niin sanottu kuolemanvaraislahja.

Lahjoitettujen osakkeiden laskennallinen arvo lahjoitushetkellä oli ollut vähintään 48 000 euroa. T Oy:n 31.12.2007 päättyneen tilikauden taseen mukaiset voitonjakokelpoiset varat olivat olleet noin 910 000 euroa ja tilikauden voitto noin 178 000 euroa. Lahjoitettujen osakkeiden arvo oli siten A:n kuollessa ollut vähintään 728 000 euroa. Kuolinpesän arvoksi tuli lakiosalaskelmassa vahvistaa vähintään 728 000 euroa. Kunkin viiden lakiosaan oikeutetun rintaperillisen laskennallisen lakiosan määrä oli siten vähintään 72 800 euroa.

Edellä mainituilla perusteilla E ja F sekä G vaativat, että C velvoitetaan maksamaan heille kullekin erikseen lakiosan täydennyksenä 37 310 euroa eli yhteensä 111 930 euroa korkoineen ja D velvoitetaan maksamaan heille kullekin erikseen lakiosan täydennyksenä 35 490 euroa eli yhteensä 106 470 euroa korkoineen.

Vastaus

C ja D vaativat kanteen hylkäämistä.

Osakkeiden lahjoituksia ei voitu pitää perintökaaren 7 luvun 3 §:n 3 momentissa tarkoitettuina suosiolahjoina, sillä lahjoitukset oli tehty omistusoikeus ja osinko-oikeus siirtäen 23 vuotta ennen perittävän kuolemaa sukupolvenvaihdostarkoituksessa eikä tarkoituksena ollut ollut suosia D:tä ja C:tä toisten rintaperillisten vahingoksi. Osakkeiden lahjoituksen tarkoitus oli ollut se, että T Oy:n toimintaa jatkoivat ne henkilöt, jotka olivat siihen sitoutuneet ja jotka siihen kykenivät.

Lahjoitetun omaisuuden arvonnousu oli ollut pitkälti C:n ja D:n oman sekä B:n työnteon tulosta. Osakkeiden arvonnousu itsessään ei ollut riittävä peruste poiketa lain pääsäännöstä eli osakkeiden luovutushetken arvosta.

Lahjoitettujen 80 osakkeen laskennallinen arvo lahjoitusajankohtana 1985 oli ollut enintään 16 000 euroa. Vaikka tämä summa lisättäisiin pesän varoihin, ei perintöosuudelle syntyisi kuitenkaan positiivista arvoa ottaen huomioon pesän ylivelkaisuus sekä pesän selvitys- ja jakokustannukset.

T Oy ei ollut yksin A:n aikaansaannos, sillä sekä B että C ja D olivat olleet aktiivisesti mukana yhtiön toiminnan johtamisessa ja kehittämisessä. T Oy oli ajautunut 1990-luvun laman aikaan vakaviin taloudellisiin vaikeuksiin, jolloin sen osakkeilla ei käytännössä ollut ollut enää mitään arvoa. Yhtiö oli vuonna 1992 ollut hyvin lähellä konkurssia, josta se oli pelastunut vain rahoittajapankin myötämielisyydellä. A:n jäätyä vuonna 1993 sairaseläkkeelle hänen työkykynsä oli merkittävästi alentunut hänen viimeisinä 15 elinvuotenaan. C, D ja B olivat näin ollen vastanneet 1990-luvun alusta lähtien enenevässä määrin yrityksen toiminnasta, vaikka A olikin vielä muodollisesti hoitanut toimitusjohtajan tehtävää.

Käräjäoikeuden tuomio 1.7.2010

Suosiolahjasta

Perintökaaren 7 luvun 3 §:n 3 momentin nojalla kuolinpesän varoihin on lisättävä, jollei erityisiä vastasyitä ole, muun muassa perittävän jälkeläiselleen tai ottolapselleen taikka tämän jälkeläisille tahi näiden puolisoille antama sellainen lahja, jolla on ilmeisesti tarkoitettu suosia sen saajaa lakiosaan oikeutetun perillisen vahingoksi. Omaisuuden arvo on määrättävä sen ajankohdan mukaan, mikä sillä vastaanotettaessa oli, jollei asianhaaroista muuta johdu.

Suosiolahjan ajallista ulottuvuutta ei laissa ollut rajoitettu. Oikeuskirjallisuudessa oli pidetty kohtuullisena aikana kymmenen vuoden aikaa ja edellytetty erityisiä kohtuusperusteita tätä vanhempien luovutusten huomioon ottamisessa suosiolahjana. Tässä tapauksessa lahja oli annettu 23 vuotta ennen perittävän kuolemaa.

Suosimistarkoituksesta

Oikeuskirjallisuudessa oli todettu, että suosiminen oli pääteltävä kaikista asiaan vaikuttavista seikoista. Esimerkkinä ilmeisestä suosimistarkoituksesta oli tilanne, jossa perittävä sivuutti kokonaan aikaisemmassa avioliitossa syntyneet rintaperillisensä. Rintaperillisten yhdenvertaisuus oli ulotettu koskemaan myös sukupolvenvaihdostilanteita. Oikeuskirjallisuudessa oli tältä osin katsottu, että jos luovuttajan pidättämien etuuksien arvo suhteessa luovutushintaan tai huomattavan alhainen luovutus oli tapahtunut vähän ennen perittävän kuolemaa, myös sukupolvenvaihdostarkoituksessa tehtyä luovutusta oli pidetty suosiolahjana. Toisaalta oli todettu, että alihintaistakaan luovutusta ei voitu pitää suosiolahjana, jos sukupolvenvaihdokseen oli ryhdytty riittävän ajoissa ja luovutus oli tehty ilman hallinnanpidätysehtoa.

A oli ollut lahjoitushetkellä 47-vuotias ja lahjansaajista C 14-vuotias ja D 11-vuotias. Lahjansaajien alaikäisyyden vuoksi lahjan oli kummankin puolesta ottanut vastaan oikeuden määräämä uskottu mies. Lahjakirjojen mukaan A oli pidättänyt itsellään kuolemaansa saakka osakkeiden tuottaman äänioikeuden sekä kaikki hallinnoimisoikeudet. Kerrottujen oikeuksien pidättämisen kesto huomioon ottaen lahjoituksissa oli E:n ja hänen myötäpuoltensa viittaaman perintökaaressa kielletyn kuolemanvaraislahjan piirteitä, mutta kun osakkeiden omistusoikeus oli lahjakirjojen mukaan siirtynyt lahjansaajille ”välittömästi”, lahjoituksissa ei ollut kysymys kuolemanvaraislahjasta.

Lahjakirjoissa oli todettu, ettei lahjaa ollut pidettävä ennakkoperintönä eikä lahjaa ollut otettava huomioon lahjansaajan perintöosuutta laskettaessa. Oikeuskirjallisuudessa oli katsottu, että perittävällä oli oikeus kumota ennakkoperintöolettama tätä koskevalla nimenomaisella määräyksellä, mutta tällainen määräys oli toisaalta tulkittavissa osoitukseksi lahjansaajan suosimistarkoituksesta.

Suosiolahjaa oli lain sanamuodonkin perusteella tarkasteltava aina perittävän kannalta ja luovutushetken näkökulmasta. Asiassa oli selvitetty, ettei A ollut kertonut osakkeiden lahjoituksesta C:lle ja D:lle. Käräjäoikeus katsoi tämän osoittavan, ettei hän ollut nimenomaan näiden lahjoitusten avulla tuonut esiin pyrkimystään saada C ja D sitoutumaan perheen yritykseen. Osakkeittensa omistusoikeudesta luopuessaan A:lla olisi kuitenkin ollut tilaisuus niin halutessaan lahjoittaa osa osakkeistaan myös aiemmissa avioliitoissa syntyneille pojilleen. Hän oli jättänyt tämän tekemättä eikä ollut antanut E:lle ja F:lle eikä G:lle muitakaan lahjoja. Käräjäoikeus katsoi, että osakkeiden lahjoituksilla A oli ilmeisesti tarkoittanut suosia C:tä ja D:tä E:n ja F:n sekä G:n vahingoksi.

Erityiset vastasyyt

Asiassa oli riidatonta, että T Oy oli osakkeiden lahjoitushetkellä ollut A:n ja hänen puolisonsa B:n harjoittama yritys. Lahjakirjoissa oli määritelty, mitä lahjanantaja oli tarkoittanut luovuttamillaan osakkeiden varallisuuspitoisilla oikeuksilla. Lahjakirjoista ilmeni, että näitä oikeuksia olivat muun muassa oikeus yhtiön tuottamaan voittoon, oikeus yhtiön purkautuessa saada osuus yhtiön omaisuudesta, oikeus merkitä uusia osakkeita osakepääomaa korotettaessa ja oikeus merkitä yhtiön optio- ja vaihtovelkakirjalainoja. Osakkeiden omistajalla oli kuitenkin myös oikeus luovuttaa omistamansa osakkeet. Tähän nähden käräjäoikeus piti ymmärrettävänä, että lahjoituksista ei ollut kerrottu C:lle ja D:llekään.

Jos A olisi lahjoittanut osakkeitaan myös tosiasiassa silloisen perheyhteisön ulkopuolisille henkilöille, tämä olisi saattanut johtaa osakkeiden siirtymiseen A:lle täysin tuntemattomienkin tahojen haltuun, mikä olisi vaarantanut T Oy:n säilymisen perheyrityksenä. A:n tarkoitusta turvata perheyrityksensä toiminnan jatkuvuus oli pidettävä hyväksyttävänä. Tähän nähden käräjäoikeus katsoi, että A:n ja puolisonsa B:n yhteisten lasten saattaminen muita A:n rintaperillisiä parempaan asemaan ei osakkeiden lahjoituksesta huolimatta ollut tarkoittanut suosia C ja D:tä lakiosaan oikeutettujen E:n ja F:n sekä G:n vahingoksi.

Lahjan arvostamisajankohdasta

Käräjäoikeus lausui vielä siitä, minkä ajankohdan mukaan lahjat oli arvostettava. Käräjäoikeus katsoi näytetyksi, että T Oy oli 1990-luvun alkuvuosina ollut heikossa taloudellisessa asemassa, mikä oli pitkälti johtunut liiketilojen hankkimiseen otetun valuuttalainan lyhennys- ja korkokulujen kasvusta. T Oy:n hyvä taloudellinen asema A:n kuollessa ei ollut perustunut E:n ja hänen myötäpuoltensa väittämin tavoin yksinomaan A:n osaamiseen ja työpanokseen, vaan myös C ja D olivat aktiivisesti, opiskelujensa päätyttyä täysipäiväisinä työntekijöinä, osallistuneet yrityksen toimintaan ja sen kannattavuuden ylläpitämiseen. A:n lahjoittamien osakkeiden arvon määrittämiseen muuhun kuin lain tarkoittaman pääsäännön mukaiseen lahjoittamishetkeen ei käräjäoikeus näin ollen katsonut olevan perusteita.

Käräjäoikeus hylkäsi kanteen.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Pirjo Kyllönen.

Helsingin hovioikeuden tuomio 18.5.2011

E, F ja G valittivat hovioikeuteen.

Hovioikeus lausui, että perintökaaren 7 luvun 3 §:n 3 momentin mukaan suosiolahjan ottaminen pesän varoissa laskennallisena lisäyksenä huomioon edellytti, että lahjanantajan tarkoituksena oli ollut suosia lahjansaajaa lakiosaperillisen vahingoksi. Suosiminen oli pääteltävä kaikista asiaan vaikuttavista seikoista ja suosiolahjaa tuli tarkastella perittävän kannalta luovutushetken näkökulmasta. Jos suosimispäätelmään oli päädyttävissä, laskennallinen lisäys tehtiin, ellei erityisiä vastasyitä ollut. A oli lahjoittanut yhtiön osakkeita ainoastaan D:lle ja C:lle eikä hän ollut tehnyt vastaavia lahjoituksia E:lle ja F:lle ja G:lle. Hovioikeus katsoi käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevät erityiset vastasyyt ja lahjoituksesta kulunut aika huomioon ottaen, että vaikka C ja D oli saatettu muita rintaperillisiä parempaan asemaan, lahjoituksella ei ollut tarkoitettu suosia heitä niin ikään lakiosaan oikeutettujen E:n ja F:n ja G:n vahingoksi.

Muilta osin hovioikeus hyväksyi käräjäoikeuden ratkaisun perustelut ja johtopäätökset.

Käräjäoikeuden tuomiota ei muutettu.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Lauri Nouro (eri mieltä), Olli Mäkinen ja Elina Setälä.

Hovioikeudenneuvos Nouro katsoi käräjäoikeuden tuomion perusteluiden suosimistarkoituksesta-osiossa lausutuin perustein, erityisesti lahjakirjojen epätavallisiin ja joiltakin osin tehottomiinkin määräyksiin nähden C:n ja D:n suosimisen tarkoituksen lahjoituksissa olleen varsin ilmeinen. Kun lahjoituksista ei ollut lahjansaajille itselleen kerrottu lahjoituksia tehtäessä eikä myöhemminkään, oikeustointen aiheeksi asiassa ilmoitettu lahjansaajien sitouttaminen yhtiön toimintaan ei ollut uskottava vastaperuste suosio-olettamalle. Myöskään muut esitetyt vastasyyt eivät kumonneet tätä olettamaa.

Oikeuskäytännössä samoin kuin oikeuskirjallisuudessakin oli kuitenkin suhtauduttu varauksellisesti ajallisesti vanhempien oikeustoimien lukemiseen perinnönjaossa suosiolahjoiksi. Tähän nähden, kun lahjoitushetkestä perittävän kuolemaan oli kulunut huomattavan pitkäksi katsottava yli 23 vuoden aika, Nouro päätyi edellä lausutusta huolimatta siihen, ettei lahjojen arvoa ollut lisättävä A:n kuolinpesän varoihin.

Näillä perusteilla Nouro päätyi samaan lopputulokseen kuin hovioikeuden enemmistö.

Perustelut

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

1. A oli omistanut 80 prosenttia vuonna 1976 perustetun T Oy:n osakekannasta. Hänen puolisonsa B omisti loput 20 prosenttia yhtiön osakkeista. A oli 15.1.1985 lahjoittanut omistamansa 80 osaketta hänen ja B:n yhteisille pojille C:lle (s. 1970) ja D:lle (s. 1973) L:lle, C:lle 41 osaketta ja D:lle 39 osaketta.

2. Lahjakirjojen mukaan osakkeiden omistusoikeus ja kaikki osakkeiden varallisuuspitoiset oikeudet siirtyivät välittömästi lahjansaajille. Lahjanantaja pidätti itsellään kuolemaansa saakka osakkeilla olevan äänioikeuden ja kaikki osakkeiden hallinnoimisoikeudet. Tässä tarkoitetut rajoitukset pidätettiin myös lahjoittajan puolison B:n hyväksi, mikäli lahjoittaja kuoli ennen häntä. Lahjansaaja pidättyi merkityttämästä itseänsä osakkaaksi yhtiön osake- ja osakasluetteloon lahjanantajan tai hänen aviopuolisonsa elinaikana. Lahjaa ei ollut pidettävä ennakkoperintönä eikä lahjaa ollut otettava huomioon lahjansaajan perintöosuutta laskettaessa.

3. A on kuollut 12.2.2008. Hänen kuolinpesänsä velat ovat ylittäneet pesän varat.

4. A:n aikaisemmista avioliitoista olevat pojat E ja F sekä G (jäljempänä myös lakiosaperilliset) ovat asiassa vaatineet C:n ja D:n (jäljempänä myös lahjansaajat) velvoittamista suorittamaan lakiosaperillisille lakiosan täydennystä. Lakiosaperilliset ovat vedonneet siihen, että A oli osakkeiden lahjoituksilla suosinut lahjansaajia lakiosaperillisten vahingoksi. Lakiosaperilliset ovat edelleen katsoneet, että lahjakirjojen ehtojen perusteella lahjoitusten tosiasialliset oikeusvaikutukset oli siirretty lahjanantajan kuolinhetkeen, joten lahjoituksia oli pidettävä eräänlaisina kuolemanvaraislahjoina, jotka olivat myös rinnastettavissa testamenttiin. Sen vuoksi ja koska A oli lahjoituksen jälkeen työskentelyllään yhtiössä nostanut tuon omaisuuden arvoa, lakiosaperilliset ovat vaatineet, että lahjoitetun omaisuuden arvo määrätään perintökaaren 7 luvun 3 §:n 3 momentin pääsäännöstä poiketen lahjanantajan kuolinhetken mukaan.

5. Korkeimmassa oikeudessa esitetyt perusteet huomioon ottaen asiassa on kysymys ensinnä siitä, onko A:n antamia osakelahjoja pidettävä kuolemanvaraislahjoina, testamenttiin rinnastuvina lahjoina tai suosiolahjoina. Mikäli päädytään siihen, että kysymyksessä on ollut sanotunlainen lahja, arvioitavana on edelleen se, minkä ajankohdan mukaan lahjojen arvo on otettava huomioon laskettaessa perillisten lakiosaa A:n jälkeen toimitettavassa perinnönjaossa.

Kuolemanvaraislahja

6. Perintökaaren 17 luvun 2 §:n mukaan lahjanlupaukseen, jota ei ole täytettävä antajan eläessä, on sovellettava, mitä testamentista on säädetty. Lainkohdassa tarkoitettuna kuolemanvaraislahjana on oikeuskäytännössä (KKO 1990:85) pidetty myös tosiasiassa vastikkeetonta omaisuuden luovutusta, joka oli toteutettu pidättäen lahjanantajalle sekä omistus- että hallintaoikeus omaisuuteen tämän elinajaksi.

7. C:lle ja D:lle määrätty uskottu mies oli ottanut lahjoituksen vastaan vuonna 1985. Korkein oikeus toteaa, että lahjoituksen tehtyään A oli menettänyt omistusoikeutensa osakkeisiin. Vaikka hän oli sen jälkeenkin voinut käyttää osakkeiden tuottamia ääni- ja hallinnoimisoikeuksia, hän oli menettänyt peruuttamattomasti oikeutensa saada yhtiöstä osinkoja ja jako-osuuden yhtiön mahdollisesti purkautuessa. Hän ei myöskään ollut enää voinut myydä osakkeita tai muutoin määrätä niistä.

8. Mainituilla perusteilla Korkein oikeus katsoo, että lahjoituksen aiheuttamat muutokset A:n asemaan suhteessa kyseessä oleviin osakkeisiin ovat olleet niin merkittäviä, ettei lahjoitusta voida pitää kuolemanvaraislahjana.

Testamenttiin rinnastuva lahja

9. Perintökaaren 7 luvun 3 §:n 3 momentin mukaan pesän varoihin on lisättävä, jollei erityisiä vastasyitä ole, perittävän sellaisissa olosuhteissa tai sellaisin ehdoin eläessään antama lahja, että se on tarkoituksensa puolesta rinnastettavissa testamenttiin.

10. A on tehnyt lahjoituksen ollessaan 47-vuotias. Hän on kuollut noin 23 vuotta myöhemmin. Korkein oikeus katsoo, että tämä pitkä aika lahjoituksen tekemisen ja lahjoittajan kuoleman välissä puhuu sitä vastaan, että lahjoituksen voitaisiin katsoa olevan testamenttiin rinnastuva lahja.

11. Osakkeen hallinnan voidaan katsoa tavallisesti sisältävän paitsi oikeuden käyttää osakkeeseen perustuvaa äänioikeutta myös muun muassa oikeuden saada osuus yhtiön jakamasta voitosta. A oli lahjoittanut osakkeet pidättäen edellä kuvatulla tavalla itsellään ja leskellään osakkeiden tuottamat äänioikeuden ja muut hallinnoimisoikeudet mutta ei taloudellisia oikeuksia. On riidatonta, että C ja D ovat jo A:n eläessä saaneet yhtiöstä osinkoja. A:n itsellään pidättämät osakkeisiin perustuvat oikeudet ovat olleet siten sillä tavalla rajoitetut, ettei osakkeiden omistajanhallinnan taikka tähän oikeudellisesti tai taloudellisesti rinnastuvan aseman voida katsoa säilyneen hänellä lahjoituksen jälkeen.

12. Edellä mainituilla perusteilla Korkein oikeus katsoo, ettei lahjoituksen täyttyminen ole pääosin kytkeytynyt A:n kuolemaan siten, että lahjoitusten voitaisiin näissä olosuhteissa katsoa olevan tarkoituksensa puolesta rinnastettavissa testamenttiin.

Suosiolahja

13. Perintökaaren 7 luvun 3 §:n 3 momentin mukaan pesän varoihin on lisättävä, jollei erityisiä vastasyitä ole, perittävän jälkeläiselleen antama sellainen lahja, jolla on ilmeisesti tarkoitettu suosia sen saajaa lakiosaan oikeutetun perillisen vahingoksi.

14. Korkein oikeus katsoo ensinnäkin sen seikan, ettei A ole lahjoittanut aikaisemmista avioliitoista oleville pojilleen E:lle, F:lle ja G:lle osakkeita tai muutakaan omaisuutta, viittaavan tarkoitukseen suosia lahjansaajia C:tä ja D:tä.

15. C ja D ovat vedonneet suosimistarkoituksen poissulkevana syynä siihen, että osakkeiden lahjoituksessa on ollut kysymys sukupolvenvaihdoksen toteuttamisesta ja perheyrityksen toiminnan jatkuvuuden turvaamisesta. Korkein oikeus toteaa tämän johdosta, että C on ollut lahjoitushetkellä 14-vuotias ja D 11-vuotias. Poikien nuoren iän vuoksi A ei ole voinut tietää lahjoitushetkellä, olisivatko he aikuistuttuaan halukkaita tai sopivia vastaamaan yhtiön toiminnan jatkamisesta. Tämän vuoksi ja ottaen myös huomioon A:n iän osakkeiden lahjoituksella ei voida katsoa olleen lahjoitushetkellä todellista sukupolvenvaihdostarkoitusta. Tätä päätelmää tukee myös se seikka, että C, D ja B ovat Korkeimmassa oikeudessa kertoneet, ettei lahjansaajille ollut kerrottu lahjoituksesta lahjoitusajankohtana. Kertomuksista on pääteltävissä, että C ja D ovat saaneet tietää lahjoituksesta vasta usean vuoden kuluttua lahjoituksesta. Mainitut seikat puhuvat myös sitä vastaan, että osakkeiden lahjoituksen tarkoituksena olisi ollut yhtiön toiminnan jatkuvuuden turvaaminen. Lahjoitus on merkinnyt sitä, että yhtiö on pysynyt perheyrityksenä, mutta tämä seikka ei mainituissa olosuhteissa sulje pois suosimistarkoitusta.

16. C ja D ovat vedonneet suosimistarkoituksen puuttumisen osoittavana seikkana myös siihen, että osakkeet ovat olleet lahjoitusajankohtana arvottomia tai että niiden arvo on ollut varsin vähäinen. Yhtiön silloisen arvon osalta he ovat vedonneet kirjallisena todisteena esitettyyn verotusarvolaskelmaan vuodelta 1985. Laskelman mukaan yhtiön nettovarallisuus on ollut noin 20 000 euroa. Lahjoitettujen osakkeiden arvo olisi siten ollut laskennallisesti noin 16 000 euroa. Yhtiön tilintarkastajana vuodesta 1991 toimineen todistaja Eero O:n mukaan yrityksen tila oli vuosina 1984 ja 1985 ollut niin huono, ettei osakkeilla ollut ollut tuolloin rahallista arvoa. Yhtiön oma pääoma oli ollut negatiivinen ja suurin osa pääomasta oli menetetty, eikä yritykselle todennäköisesti olisi löytynyt ostajaa. Eero O:n käsityksen mukaan yhtiö olisi nykyisten säännösten mukaan ollut konkurssissa.

17. Korkein oikeus katsoo yhtiön taloudellisesta tilasta esitetyn selvityksen perusteella, että sen osakkeiden rahallinen arvo on ollut lahjoitushetkellä melko vähäinen. Tämä seikka ei kuitenkaan sulje pois suosimistarkoitusta. Yhtiön liiketoiminta on ollut velkaantumisesta huolimatta ilmeisen kannattavaa. Näin ollen osakkeita lahjoitettaessa on ollut oletettavissa, että yhtiön taloudellinen tila tulisi parantumaan merkittävästikin, jolloin myös osakkeiden arvo kohoaisi. A on myös tiennyt pystyvänsä vaikuttamaan lahjoittamiensa osakkeiden arvon nousemiseen omalla työpanoksellaan yhtiössä. Hän onkin työskennellyt ja toiminut yhtiön hyväksi kuolemaansa saakka, joskin hänen työnsä merkityksen on osoitettu jäljempänä mainituin tavoin vuosien myötä vähentyneen.

18. Mainituilla perusteilla Korkein oikeus katsoo, että A on osakkeiden lahjoituksella ilmeisesti tarkoittanut suosia C:tä ja D:tä muiden lakiosaan oikeutettujen perillisten kustannuksella. Korkein oikeus päätyy tähän päätelmään siitäkin huolimatta, että osakkeiden lahjoituksen ja A:n kuoleman välinen aika on varsin pitkä.

Lahjoitetun omaisuuden arvon määrääminen

19. Asiassa on vielä ratkaistava, minkä ajankohdan mukaan lahjoitettujen osakkeiden arvo määrätään laskettaessa perillisten lakiosaa. Perintökaaren 7 luvun 3 §:n 3 momentin viimeisen virkkeen mukaan omaisuuden arvo on määrättävä sen ajankohdan mukaan, mikä sillä vastaanotettaessa oli, jollei asianhaaroista muuta johdu.

20. A on osakkeet lahjoitettuaan jatkanut työskentelyään yhtiössä toimien myös ainakin muodollisesti sen toimitusjohtajana kuolemaansa saakka. A:n velat ovat olleet hänen kuollessaan suuremmat kuin hänen varansa. Asiassa on esitetty kirjallisena todisteena yhtiön tilinpäätös 31.12.2006 päättyneeltä tilikaudelta. Sen mukaan yhtiön voitonjakokelpoisten varojen määrä on ollut tuolloin 791 320,95 euroa. Korkein oikeus toteaa tämän perusteella, että yhtiöön on kertynyt huomattava varallisuusmassa. Epäsuhta yhtiön ja A:n varallisuusaseman välillä on ollut huomattava.

21. C, D ja B ovat Korkeimmassa oikeudessa kertoneet, että A:n työpanos yhtiössä oli vähentynyt jatkuvasti 1990-luvun alkupuolelta lähtien eikä hän viimeisinä vuosinaan enää ollut osallistunut aktiivisesti yhtiön liiketoimintaan. Heidän mukaansa A oli kuitenkin vielä 1990-luvun alkupuolella vastannut yhtiön yhteyksistä yritysasiakkaisiin. Lisäksi hän oli B:n kanssa hoitanut neuvottelut rahoittajien kanssa.

22. Korkein oikeus pitää C, D ja B:n kertomusten perusteella näytettynä, että A on osakkeidensa lahjoittamisen jälkeenkin osallistunut T Oy:n toimintaan sitoutuneisuudella, jota voidaan odottaa yhtiön merkittävältä osakkaalta. Hänen panostaan yhtiön pelastamisessa 1990-luvun alun talousvaikeuksien aikana ja sen toiminnassa muutenkin vuoden 1985 jälkeen on pidettävä merkittävänä. A oli T Oy:n perustamisesta alkaen ja myös lahjoitettuaan omat osakkeensa kahdelle pojalleen tehnyt työtä yhtiön hyväksi. Tämän johdosta on perusteltua määrätä hänen antamiensa lahjojen arvo pitäen lähtökohtana sitä, mikä lahjoitettujen osakkeiden arvo on ollut hänen kuollessaan.

23. Lakiosaperilliset ovat vaatineet, että yhtiön arvona A:n kuollessa pidetään 910 000 euroa, mikä määrä on vastannut yhtiössä olleita voitonjakokelpoisia varoja tilikauden päättyessä 31.12.2007. C ja D eivät ole kiistäneet ilmoitusta voitonjakokelpoisten varojen määrästä. Muuta selvitystä yhtiön arvosta ei ole esitetty. Tämän vuoksi Korkein oikeus katsoo, että yhtiön arvona A:n kuollessa on pidettävä 910 000 euroa.

24. Vaikka edellä kohdassa 22 onkin todettu A:n osallistumisen yhtiön toimintaan olleen merkittävää, on C, D ja B:n kertomuksista käynyt ilmi, ettei sanottu osallistuminen ole ollut kuitenkaan yhtiön menestymisen kannalta niin merkittävää kuin mitä lakiosaperilliset ovat väittäneet, vaan että C, D ja B:n toiminta yhtiössä on ollut tässä suhteessa keskeistä. Tähän nähden ei voida hyväksyä lakiosaperillisten vaatimusta, jonka mukaan lahjan arvona olisi pidettävä koko sitä arvoa, mikä lahjoitetuilla osakkeilla on ollut A:n kuollessa, vaan lahjan arvo on määrättävä siltä pohjalta, miten hänen työpanoksensa yhtiössä lahjoituksen jälkeen on vaikuttanut osakkeiden arvoon. Tästä ei asiassa ole esitetty muuta varteenotettavaa selvitystä kuin se, että A:n työpanos on lahjoituksen jälkeen myös hänen sairastumisestaan johtuen koko ajan vähentynyt. Tämän perusteella Korkein oikeus arvioi, että hänen työpanostaan vastaava osuus osakkeiden arvosta hänen kuollessaan on ollut neljäsosa.

25. A:n lahjoittamien osakkeiden arvo on ollut hänen kuollessaan siten laskennallisesti 728 000 euroa. Tästä määrästä neljäsosa eli 182 000 euroa on edellä kohdassa 24 esitetyillä perusteilla lahjaa, joka on otettava huomioon lakiosia laskettaessa. A:n jokaisen viiden pojan lakiosan suuruudeksi tulee siten 18 200 euroa. A:n kuolinpesässä ei ole lainkaan varoja lakiosien suorittamiseen. C ja D ovat sen vuoksi velvollisia suorittamaan lakiosat kokonaisuudessaan E:lle ja F:lle sekä G:lle saamiensa lahjojen suuruuksien mukaisessa suhteessa. C:n osuus kullekin lakiosaperilliselle on siten 9 327,50 euroa ja D:n osuus 8 872,50 euroa.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomio kumotaan.

C velvoitetaan suorittamaan E:lle, F:lle ja G:lle kullekin erikseen lakiosan täydennyksenä 9 327,50 euroa korkoineen.

D velvoitetaan suorittamaan E:lle, F:lle ja G:lle kullekin erikseen lakiosan täydennyksenä 8 872,50 euroa korkoineen.

Muilta osin kanne hylätään.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kati Hidén, Kari Kitunen, Timo Esko, Marjut Jokela ja Jorma Rudanko. Esittelijä Risto Niemiluoto.